Väärtini kuolleena löytämä merikotka.

(Päätyi poliisin haltuun, ei väärti, vaan kotka.)

Olemmeko uhka kotkille?

Nyt puhutaan kotkista. Törmäsin tieteellistä artikkelia hakiessani tutkimukseen jossa selvitettiin maakotkien reviirejä sekä pesimisien onnistumisia pohjoissuomalaisten matkailukeskusten ympäristöissä.

Löysin tutkimuksen: Territory occupancy and breeding success of the Golden Eagle (Aquila chrysaetos) around tourist destinations in northern Finland. Tekijöinä Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki, Jukka Jokimäki, Esa Huhta, Maarit Ukkola, Pekka Helle ja Tuomo Ollila.

Porukan tutkimus on mielestäni saanut turhan vähän huomiota. Nykyään keskustellaan enemmän poromiesten ja kotkien välisestä suhteesta, jota julkisuus yhä edelleen ennakkoluuloisesti vääntää vihasuhteeksi. Tilanne on kuitenkin lähestulkoon päinvastainen uuden reviiripohjaisen korvausmenettelyn ansiosta.

Tutkimuksen käsittelemästä aiheesta ollaan oltu hiljaa kuin hylätyllä kotkanpesällä. Tutkimukseen oli kerätty tieto kahdentoista pohjoisen matkailukeskuksen alueella olevasta reviiristä 40 km:n säteellä. Neljän toista vuoden aikana kertyi 2151 reviirihavaintoa jopa 138 reviiriltä.

Tutkimus osoitti, ikävä kyllä, että mm. luonnonsuojelijat ovat oikeassa siinä, että toimialamme on negatiivinen vaikutus kotkien pesinnän onnistumiseen.

Merkille pantavaa oli, että myös minun yritykseni käyttämien reittien olemassaolo vaikutti negatiivisesti kotkien reviirien asuttuna pysymiseen, sillä moottorikelkat saattoivat pakottaa kotkan valitsemanaan pesän etäältä moottorikelkkareittejä. Se aiheutti piston sydämessäni. 

Lauri